Hohhoijaa, kylläpä on ollut monta päivää väliä tässä kirjoittamisessakin...
Pennut ovat kasvaneet, kaikki jo osaavat juosta lujaa kyytiä - jouduttiin laittamaan pentulaatikkoa jo korkeammaksi kun pelättiin, että kiipeävät yli. Telmivät ja riehuvat nämä meidän pienet terroristimme, pöydän jalka tuntuu jo maistuvan Lumelle, joka juoksentelee kauempana muista itsenäisesti ja pelottomasti. Loviisa pysyttelee Ludvigin kanssa (tai toisin päin), tämä tyttö onkin kaikkein meluisin pennuista. Loviisa haukkuu ja räyhää sisaruksilleen ja panee kunnolla vastaan, mikäli Lempi olisi nuolemassa ja hoitamassa pentuaan. Ludvig taas on oikea kiusaaja, roikkuu jatkuvasti siskojensa korvassa ja Lempin poskessa kiinni. Kuitenkin eksyttyään parin metrin päähän emästä tai siskoistaan, tulee kyllä sitten heti poru puseroon.
Pennut syövät kaikki muussattua jauhelihaa ja liotettuja pentunappuloita, Loviisa vielä vähän vierastaa syömistä, mutta Ludviga ja (varsinkin) Lumi ahmivat jo oikein innolla.
Lempi tuntuisi alkavan jo vierotella pikku hiljaa pentujaan itsestään, äiti ei enää aijo suostua pentujen imettämiseen, niiden hampaat kun tekevät jo ruhjeita iholle. Mutta ei äiti pentujaan ole kuitenkaan kokonaan jättänyt, käy vastuuntuntoisesti pesemässä pennut - kuskaapa aina silloin tällöin ruokanappuloitaan pennuille, kerran sieltä on löytynyt jo makkaranpalojakin.
